Sairaudet

  •  
  •  
  •  
  •  

 

SAIRAUDET

Irlanninsusikoiralla esiintyvät perinnölliset tai niihin rinnastettavat sairaudet.
Portokavaalinen shuntti (myöh. shuntti) on synnynnäinen maksasairaus, jota esiintyy satunnaisesti kaikilla koirilla kuten useimmilla muillakin nisäkkäillä. Irlanninsusikoiralla se on kuitenkin kahdessa toisestaan riippumattomassa tutkimuksessa todettu perinnölliseksi.
Shuntti ohjaa sikiön aineenvaihdunnan istukan kautta tapahtuvaksi ja sen pitäisi surkastua pois syntymän jälkeen. Jos näin ei tapahdu, verisuoni tai useampi ohittaa maksan, joka tällöin ei toimi kuona-aineiden puhdistajana kuten sen pitäisi. Seurauksena on yleinen myrkytystila, oireet voivat vaihdella suurestikin, mutta johtaa koiran kuolemaan yleensä jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Oireilu voi alkaa jo pikkupentuna, tai vasta myöhemmin, riippuen shuntin sijainnista maksassa sekä siitä, onko niitä yksi vai useampi. Pentue voidaan kuitenkin ennen luovutusta testata shuntin varalta.
Kardiomyopatia on etenkin jättiroduilla esiintyvä sydänsairaus. Irlanninsusikoirilla tehtyjen tutkimusten mukaan sitä esiintyy uroksilla hieman enemmän kuin nartuilla, ja se on usein todettavissa jo nuorilla tai keski-ikäisillä koirilla. Oireina on yleensä huono rasituksensietokyky, hengenahdistus, laihtuminen, nesteen keräytyminen keuhkoihin tai vatsaonteloon. Jos kardiomyopatia todetaan ajoissa, koira saattaa hyvinkin vastata lääkitykseen, mutta on myös tapauksia, joissa terveenä pidetty koira kuolee ”suorilta jaloiltaan” hyvinkin nopeasti. Sairauden periytyvyydestä ollaan montaa mieltä ja tiedetään, että monet tekijät vaikuttavat sydänsairauksien esiintymiseen, mm. jotkut virukset, aineenvaihdunnan häiriöt jne. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu sairautta esiintyvän toisissa linjoissa enemmän kuin toisissa.
Syöpäsairaudet ovat rodulla suurin terveydellinen ongelma, ja näistä luusyöpä ehdottomasti yleisin. Muutamia vuosia sitten tehdyn kyselyn mukaan luusyöpää esiintyy uroksilla jonkin verran enemmän kuin nartuilla. Ilmenemisikä vaihtelee suuresti, on tapauksia, jolloin koira on sairastunut jo vähän yli 1-vuotiaana, yleistä kuitenkin on, että koira sairastuu vasta selvästi vanhemmalla iällä. Suurin osa luusyövistä näyttää esiintyvän ranteissa ja kintereissä, toki mikä vaan paikka on mahdollinen.
Irlanninsusikoiralla tilanne valitettavasti on sellainen, että kun luusyöpä todetaan, se merkitsee koiran nopeaa menehtymistä / lopetusta, sairaus etenee todella nopeasti. Myös etenkin luusyöpää esiintyy joissakin linjoissa enemmän kuin toisissa.
Mahalaukun kiertymä on riskisairaus useilla roduilla, joilla on syvä rintakehä ja kuroutunut alalinja, näin myös irlanninsusikoiralla. Mahalaukku on kiinnittynyt paikoilleen molemmista päistään ja voi joissain tilanteissa kierähtää akselinsa ympäri. Tila on erittäin akuutti ja kivulias, koira menehtyy jos sitä ei saada nopeasti hoitoon. Mikäli tila havaitaan jo mahalaukun laajentumisvaiheessa, ennuste on nykyään hyvä. Jos mahalaukku on kokonaan kiertynyt, koira voi nopeasta leikkauksesta huolimatta menehtyä. Viime aikoina ongelma on selvästi vähentynyt lisääntyneen ruokinnan tietotaidon ja ennaltaehkäisyn myötä, kokonaan ongelmaa ei koskaan saada poistetuksi, varsinkin koska monet syyt siihen ovat edelleen”hämärän peitossa”.
Keuhkokuume on aikaisempina vuosina ollut etenkin ruotsalaisten koirien ongelma, Suomessa on ollut vain joitakin yksittäistapauksia. Viime aikoina myös täällä on kuitenkin ollut tapauksia lisääntyvässä määrin. Irlanninsusikoiran keuhkot ovat herkät, monen muun sairauden jälkitautina voi tulla keuhkokuume primäärisen sairauden lisäksi. Koira kuolaa, haukkoo henkeään ja kuume nousee nopeasti jopa yli 40 asteen. Nopea eläinlääkärin apu on tarpeen, jotta sydän ei kuormitu liikaa eikä koira tukehdu omaan nesteeseensä. ”Laukkaava keuhkokuume” voi tappaa koiran jopa parissa tunnissa. Lisätietoja keuhkokuumeesta Artikkeleita ja tutkimuksia -osiossa.
Kasvuhäiriöitä esiintyy jossain määrin kaikilla suurilla ja jättiroduilla. Yleisintä on edelleen etujalkojen vääntyminen, myös erilaisia nivelongelmia esiintyy. Kasvuhäiriöiden määrä on kuitenkin viime vuosina huomattavasti vähentynyt parantuneen ruokintataidon ansiosta.
Silmäsairaudet ovat irlanninsusikoiralla harvinaisia. PRA on kuitenkin mainittava rodun perinnöllisten sairauksien joukossa, Englannissa ja Ruotsissa ainakin on raportoitu sairastuneita yksilöitä, joiden perusteella on myös pystytty löytämään muutamia varmoja PRA:n kantajia. Näiden kantajien jälkeläisiä on tuotu Suomeen ja ennen niiden jalostuskäyttöä silmät on tutkittava. Irlanninsusikoiran PRA resessiivisen geenin aiheuttama, joten sairastuakseen yksilön on perittävä geeni molemmilta vanhemmiltaan. Oireet alkavat yleensä hämäräsokeutena ja irlanninsusikoira toisin kuin monet muut rodut saattaa oireilla jo vuoden ikäisenä, sekä täysin sokeutua 2 – 3 vuoden ikäisenä.
Silmätutkimusten yhteydessä on löydetty muutama HC tapaus, myös Suomessa. HC on perinnöllinen harmaakaihi, jota ei pidä sekoittaa muusta syystä tai vanhuudesta johtuvaan harmaakaihiin.
Silmätutkimusten yhteydessä on tullut ilmi joitakin RD tapauksia, myös Suomessa. RD on silmän verkkokalvon kehityshäiriö. RD:stä lievin muoto on MRD, multifokaali retinan dysplasia. Siinä koiran silmän verkkokalvolla on yksittäisiä tai useampia poimuja. Näistä ei ole haittaa koiran näkökyvylle, eikä tilanne etene.
GRD eli geograafinen retinan dysplasia, jossa suurempi verkkokalvon alue on epänormaali. Alueen verkkokalvo surkastuu ajan myötä ja haittaa näkökykyä. TRD eli totaalinen retinan dysplasia, jossa verkkokalvon näkösolukerros on irronnut kokonaan ja silmä on sokea. Periytyvyys ei ole selkeä, mutta GRD ja TRD koiria ei tulisi käyttää jalostuksessa.
Irlanninsusikoirien silmäsairaustilanteesta on koottu Yhteenveto irlanninsusikoirien silmäsairauksista – artikkeli. Artikkeli sisältää lähempää tarkastelua irlanninsusikoirien silmäsairaustilanteesta Suomessa 1995-2007 välillä syntyneistä koirista. Tiedot ovat kerätty Suomen kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmästä.
Artikkeliin tilastoineen pääset paremmin tutustumaan tästä.
Kyynärpään nestepatteja esiintyy melko usein, kuten monella muullakin suurella / raskaalla rodulla. Ne ovat kasvuaikainen, lähinnä kosmeettinen, ongelma. Joskus harvoin nestepatit saattavat olla niin suuret, että haittaavat koiran liikkumista, mutta yleensä koira ei edes huomaa niitä. Normaalisti niitä ei erityisesti hoideta ja ne häipyvät itsestään tavallisesti kahteen ikävuoteen mennessä. Voimakas rasitus ja kovalla alustalla makaaminen saattavat edesauttaa niiden syntyä, mutta myös perimällä on osuutensa. Jos pennun jommallakummalla vanhemmalla on ollut nestepatit, on todennäköistä, että niitä on myös osalla jälkeläisistä.
Allergiat, erityisesti ruoka-aineallergiat, ovat lisääntyneet irlanninsusikoiralla siinä missä muillakin koirilla (ja ihmisillä) tänä päivänä. Syitä ei tunneta (kun ei ihmisilläkään), mutta esim. saastuminen, ympäristömyrkyt, liian hygieeninen ja lääkejäämiä sisältävät ruuat saattavat olla vaikuttavia tekijöitä. Myös perimällä on osuutensa, vaikka allergiat eivät suoranaisesti periytyviä, alttius sairastua on. Pääsääntöisesti ruokintaa muuttamalla ja erityistarpeet huomioimalla allergiat kuitenkin pysyvät hallinnassa ja koira voi viettää normaalia koiranelämää.
TERVEYSKYSELYN YHTEENVEDOT
Jalostustoimikunta teki vuonna 2008 irlanninsusikoirien terveydestä terveyskyselyn sekä irlanninsusikoirien kasvattajille että omistajille.
Terveyskyselyiden yhteenvedot löydät tästä: Kasvattajille tehty terveyskysely ja omistajille tehty terveyskysely.

jalostus4