Juoksuharrastuksen aloittaminen

  •  
  •  
  •  
  •  

JUOKSUHARRASTUKSEN ALOITTAMINEN

Juoksuharrastuksen aloittaminen irlanninsusikoiran kanssa on päätös, jota kannattaa miettiä jo koiran hankintaa suunniteltaessa. Kaikista koirista ei tule näyttelyvoittajia eikä kaikista tule juoksijoitakaan. Kuitenkin kaikilla irlanninsusikoirilla on alkukantainen metsästysvietti olemassa. Onkin siis hyvä miettiä, haluaako vahvistaa tätä viettiä vai ei. Kuten muussakin päivittäisessä pennun käytöskoulutuksessa pennunhankkijan on hyvä tutustua asiantuntijoiden koirankoulutuskirjoihin (esim. Tuire Kaimion Pennun kasvatus). Vietin vahvistaminen tuo aina omistajilleen myös enemmän vastuuta koirasta, koska sille on opetettava, mikä on luvallista ja mikä luvatonta ”riistaa”.
Paikallisista vinttikoirakerhoista saa paljon arvokasta opastusta ja apua juoksuharrastuksen aloittamiseksi. Silti alkutyö juoksuharrastuksen aloittamiseksi tulee tehdä kotona jo paljon aikaisemmin. Useimmissa tapauksissa on aivan turhaa viedä koiraa jonkin paikallisen vinttikoirakerhon ensimmäisiin harjoituksiin sitten, kun se on jo yli vuoden vanha. Valitettavan harvalla irlanninsusikoiralla metsästysvietti on enää niin pinnassa, että ne lähtevät kerta yrittämällä tämän ”rätin” eli vieheen perään. Vieheeseen herkistys ja viehekokeilu voidaan aloittaa suurin piirtein siitä, kun pennut saapuvat kotiinsa. Melkein jokainen meistä on leikittänyt kissaa joskus. Vietin herkistäminen toimii samalla periaatteella: laitetaan narun päähän esim. sukka (vaate, lelu, makkara) ja leikitetään pentua kuten kissaa. Huom! siis vain leikitetään, muutama pikku jahti ja kun viehe on saatu pennun toimesta kiinni, kehutaan pentua kovasti ja annetaan jotain herkullista palkinnoksi.
Leikittäessänne muistakaa ottaa huomioon irlispennun rakenne ja se, kuinka herkät pennun kasvavat nivelet ovat. Leikit siis liukumattomalla alustalla, vain muutama suora, lyhyt alle metrin mittainen matka. Eikä yhtään sen pidempiä, kuin pienelle kissanpennulle tekisitte. Lopettakaa leikki aina siinä vaiheessa, kun se on vielä pennusta mukavaa. Älykkäänä koirana irlis kyllästyy äärimmäisen helposti ja koko pelin voi menettää, jos ei ole tarkkana leikin lopettamisen kanssa. Pennulle täytyy aina jäädä nälkä jahdata lisää… On aivan turhaa odottaa, että koira täyttää niin ja niin montaa kuukautta, mutta, muistakaa ettei pentua saa rasittaa!!! Jos harjoittelua ei aloiteta ajoissa, pennun kasvaessa sen mielenkiinto voi laantua niin paljon, ettei rätin jahtaaminen isompana enää kiinnosta.
Kuinka usein leikitystä sitten voi ja pitäisi tehdä? Nyrkkisääntönä voi pitää, että mieluummin liian harvoin kuin liian usein. Kerran viikossa on jo aika paljon. Pennusta näkee kyllä, jos vietti on hyvä ja jahtaaminen kiinnostaa. Parhaassa tapauksessa kesäaikana kaikki ulkona liikkuvat roskat, puun lehdet, hyönteiset yms. joutuvat jahdattaviksi. Tässä vaiheessa ei ole enää syytä kauhean paljon leikitystä jatkaa, koska vietti ilmiselvästi on olemassa. Vietin vahvistaminen onkin se helpoin osuus harrastuksen jatkamisen kannalta.
Seuraavassa vaiheessa keskitytään vain ja ainoastaan siihen, että koira on fyysisesti hyvässä kunnossa. Irlanninsusikoira saa kilpailla ja käydä kuntolenkeillä vasta, kun se täyttää 18 kuukautta. Pennun liikuttaminen ja sen kanssa ”kuntoilu” on varsin haasteellista. Kasvattajat osaavat antaa ohjeita siihen, kuinka pentuja alkuvaiheessa liikutetaan. Vapaana juokseminen, omaehtoinen liikunta riittää pentuvaiheessa mainiosti. Tässä pätee hitaasti kiiruhtamisen taktiikka.
Maastojuoksu on urheilua, jonne ei pitäisi tulla osallistumaan pelkkä pihatarhajuoksentelu kuntopohjana. Meistä koiranomistajistakin voi itse kukin kokeilla vetäistä 600 metriä täysillä juosten ja tuntea seuraukset. Vammojen ennaltaehkäisemiseksi ja koiran hyvinvoinnin kannalta on siis tärkeää, että kuntopuolta on hoidettu. Tärkein asia kuitenkin on lämmittää koira aina ennen kovempaa liikuntaa ja toinen tärkeä tekijä on tehdä palauttava lenkki kilpailu- tai harjoitusjuoksun jälkeen. Lämmitys ja jäähdyttely on koirakohtaista, mutta yleensä 5-10 minuutin reipas lenkki lämmittää lihaksia sen verran, että vammautumisilta vältytään. Jos näitä kuntopuolen asioita sekä lämmittämistä ja jäähdyttelyä, ei hoideta kunnolla, lihasten kipeytyminen on tosiasia ja vammoja tulee helpommin. Koira on nopea oppimaan ja yksi huono kokemus kipeistä lihaksista voi viedä koiran juoksuhalut lopullisesti.
Sama juttu pätee myös lenkillä, koiran ja lenkkeilyttäjän tulee lämmittää itsensä rauhallisesti ennen kiivaampaa lenkkiä. Kuntoillessa meillä mennään alkuvaiheessa puolisen kilometriä rauhallista/ reipasta kävelyä, sitten juostaan lenkki n. 5 kilometriä, jonka jälkeen viimeiset 500 metriä taas rauhallisesti kävellen. Saman homman voi hoitaa pyörälläkin. Kuntoilutapoja on tietysti monia, jotkut irlikset kuntoilevat juoksemalla metsässä. Täytyy aina huomioida se, että koirat todella myös juoksevat, jos kuntoa aiotaan kohottaa. Ei riitä, että omistaja istuu kannon nokassa ja katselee, kun koira nuuhkii ympäristöä. Esimerkkinä aikuisten irlanninsusikoirien kuntoa voi parantaa liikkumalla 5-6 päivänä viikossa 4-7 kilometriä.
Kaikista ihmisistä ei tule urheilijoita, ei myöskään irliksistä. Olisi todella mukava saada enemmän osallistujia ja kilpailijoita juoksuharrastuksen pariin. Nautitaan kuitenkin näistä ”kuninkaiden koirista tai koirien kuninkaista”, olivatpa ne muoto-, käyttö- tai sohvasamppiooneja.

juoksuharratus4