Irlanninsusikoirat Suomessa osa 2

  •  
  •  
  •  
  •  

Merja Viertokankaan ensimmäiseen juhlajulkaisuun kirjoittama suomalaisen irliksen kehityskertomus loppui 80-luvun alkupuolelle. Ohessa yksi näkemys tapahtumista (ilman titteleitä !), mitkä ovat johtaneet 1980-luvulta uudelle vuosituhannelle. Rodun kehitykselle on olennaista jatkuvuus, joten sen perusteella joitakin koiria on mainittu useampaan kertaan, joitakin vain kerran, kun taas osa on tippunut kertomuksesta kokonaan pois. Koirista puhuttaessa täytyy muistaa, että osalla populaatiosta, vaikka onkin lisääntynyt, ei ole jalostuksellista merkitystä.

Merjan artikkelissa selvitettiin seuraavien kennelien alku: von Vertrago (Sutinen), Exalted (Jalonen), Borgvargs (Karell), Bonnygiant’s (Helläkoski), Tarces (Tammisalo), Lihavaiset, Cameli (Renqvist), Brokenwheel (Roms) sekä Dolwyn (Falck). Muitakin kenneleitä toki mainittiin, mutta ne eivät olleet enää aktiivisia 80-luvun lopulla. Mainituista von Vertrago lopetti jo 1989 kasvatettuaan sitä ennen 38 pentuetta. Myös Exalted näyttää lopettaneen, 1995 syntyneen C-pentueen jälkeen ei ole tullut jatkoa . Toistaiseksi viimeinen Borgvargs-pentue on syntynyt 1994, eikä tätä pentuetta ole käytetty jalostukseen. Bonnygiant’s lopetti kasvatettuaan 12 pentuetta, mutta rotumme ensimmäisen Vuolasvirta-palkinnon linjat jatkuvat yhä edelleen, niistä enemmän tuonnempana.

Tarces-kennelissä (myös Vuolasvirta-palkinto) on kasvanut sitten 80-luvun alun 25 pentuetta, joten sekin kaipaa ihan oman lukunsa. Lihavaiset ovat lopettaneet, mutta heidän linjansa jatkuu Carel Wolf-koirissa. Cameli kennelissä syntyi 1994 pentue, sen jälkeen on ollut hiljaiseloa. Brokenwheel-kennelissä on kasvatettu vuodesta 1985 lähtien 34 pentuetta, joten siitäkin tuonnempana enemmän. Dolwyn-kennelin todennäköisesti viimeinen pentue syntyi alkuvuonna 1999.

 

Bonnygiant’s

Mari Helläkoski hankki kantanarttunsa Belindan Jalosilta. Belindan toisessa pentueessa isänä oli Wolf Tone Sean O’Casey, josta kotiin jäi narttu Tamhdu. Sen toisesta pentueesta vuonna 1986 (isänä Wolf Tone Erik Segersäll) syntyi Marin kasvatustyön ehkä upein koira, narttu Bonnygiant’s Rose of Tralee. Se sai kolme pentuetta. Ensimmäisen pentueen isänä oli Saksasta Ruotsiin tuotu Oelmühle Atlas Wolftone, ja kotiin jäi jatkoa narttu Corona Borealis. Valitettavasti se ei tullut koskaan tiineeksi. Kahdessa viimeisessä Bonnygian’s-pentueessa oli vain uroksia, joten Mari totesi, että muut saavat jatkaa.

Kantanarttu Belindan ensimmäisestä pentueesta (isänä Merian Janitor) syntyi narttu Myscin, joka astutettiin 1986 Bonnygiant’s Erikillä (Wolf Tone Erik Segersäll x Bonnygiant’s Tamhdu). Tästä X-pentueesta narttu Xilla on yksi Honeymer’s-kennelin kolmesta kantanartusta. Xilla ansaitsee erityishuomiota senkin vuoksi, että se on Ulla af Heurlinin viimeiseen juhlajulkaisuun kokoaman statistiikan mukaan narttu, jolla SA:n saaneiden jälkeläisten osuus on yli 70 %. Hyvä saavutus!

Bonnygiant’s-koirista kannattaa mainita vielä Bonnygiant’s Irish Image (Athcarne Rooney Dubh x Bonnygiant’s Tamhdu), joka on Pia Virran ja Esa Kokon Shashunka-kennelin keväällä 1992 syntyneen B-pentueen emä (isänä Brokenwheel Bison), ja siis syksyllä 2002 syntyneen F-pentueen Beatus Dux x Shashunka Ethelreda (Sandhill v.d. Oelmühle x Shashunka Ceridwen ? Honeymer’s McCloud x Shashunka Bisotta)? emänemänemänemä. Irish Imagen pentuesisar April Girl on Marita Sirenin Nadia Blue’s Teddy Bearin isänemänemä.

Honeymer’s

Lienee loogisinta jatkaa Juhani Sirviön ja Mervi Turkka-Sirviön Honeymer’s kennelillä, joka on myös saanut Vuolasvirta-palkinnon kasvatustyöstään. Kun kennelin kantanartut, B. Rafferty ja B. Xilla tulivat hedelmälliseen ikään, Suomen kennelmaailmassa tapahtui yksi historian suurimmista muutoksista. Raivotaudin myötä ovet Eurooppaan avautuivat, ja ennen auki olleet ovet Ruotsiin ja Norjaan sulkeutuivat. Sirviöiden mielestä kummallekaan nartulle ei löytynyt soveliasta partneria kotimaasta, joten he ennakkoluulottomasti ottivat suunnan kohti Saksaa ja lähtivät astuttamaan narttunsa sinne. Joku “kotiseuturakas” haukkoi hieman henkeään moisesta omatoimisuudesta, mutta aika oli osoittava, että päätös oli oikea.

Honeymer’s A-pentueen (Solstrand Pieter x B. Rafferty) ainokainen narttu Amanda jäi kotiin ja sai myöhemmin Honeymer’s D-pentueen (isänä Solstrand Taurus), josta narttu Dionysia on Johanna ja Harri Kastikaisen Jojoy’s-kennelin B-pentueen emä. Bonnygian’s Xilla astutettiin Ronald v.d. Oelmühlen kanssa, tuloksena oli hyvin merkityksellinen Honeymer’s B-pentue. Kotiin jäivät nartut Bella-Donna ja Becky. Beckyn toisen, J-pentueen isä oli Hollannin tuonti Geoffrey v. Duke’s Paradijs (Irish Faollan Fionnmae x Declaration of Love v. Duke’s Paradijs).

Uroksista eniten on vaikuttanut H. Johnny Boy, se on mm. Carel Wolf H-pentueen isä. Myös Jolly Jumperia on käytetty. Nartuista Jasmine Flower on jatkanut sukua menestyksekkäästi Iivaristen Jaslane’s-kennelissä. Honeymer’s L-pentueesta (H. Imperator x H. Becky) Lancelot-urosta on käytetty Gogamagog’skennelissä. Narttu Leonora on Jaslane’s C-pentueen emä.

Honeymer’s-kennelin kolmas kantanarttu tuli Englannista, Nellwyn’s Angelina (Nellwyn’s Dragoon at Ellhar x Nellwyn’s Kwickstep). Sen ensimmäisen pentueen isänä oli myös Englannin tuonti Solstrand Taurus (Xenox v.d. Oelmühle x Ainsea Flame for Soltrand). Syntyneestä pentueesta Honeymer’s Imperator-uros on jäänyt vahvasti kotimaiseen irliskantaan. Sirviöt käyttivät sitä itse mm. jo edellämainittuun L-pentueeseen ja Imperator on myös Gogamagog’s J- ja Beatus B-pentueiden isä.

Honeymer’s-kennelissä ehti kasvaa 15 pentuetta, joista viimeisin O-pentue (H. Imperator x H. Quinevere) syntyi lokakuussa 1996.

Tarces

Tarja Tammisalon Tarces-kenneliin syntyi ensimmäinen pentue 1982 (Cesilia x Athcarne Bran). Kotiin jäi narttu Freya, pentuesisko Frida on Dolwyn-koirien kantaemä. Fridolf-urosta käytettiin Liadhann- ja Aramara-kenneleissä. Freya sai 1985 pentueen Wolf Tone Sean O’Caseyn kanssa, josta narttu Jellicoe jäi kotiin. Jellicoe sai kaksi pentuetta, ensimmäisen isänä oli Athcarne Rooney Dubh, josta narttu Laoise sai 1992 pentueen Solstrand Tauruksen kanssa. Tästä T-pentueesta narttu Tootsie astutettiin Tarces Xebecin kanssa ja kotiin jäi narttu Clair De Lune. Se sai pennut 1996 Fernmark Eihortin kanssa, mutta tämä H-pentue näyttää hävinneen ilman jälkeläisiä. Jo mainitun Freyan toisesta pentueesta (isänä Athcarne Rooney Dubh) syntyi yksi kautta aikojen menestyksekkäimmistä suomalaisista irlisuroksista, Tarces Kameron. Toistaiseksi ainoa irlis, joka Suomessa on yltänyt kaikkien rotujen näyttelyssä BIS-koiraksi. Kameronin jälkeläisista mainittakoon uros Tarces Nioclas, jonka emänä oli Tarces Jellicoe. Runsas kuukausi Nioclaksen syntymän jälkeen syntyi Stina Renqvistin Cameli-kenneliin Ectobius-uros, jonka emänä oli Cameli Aurelia (Killytobin Rury Shaun x Borgvargs Carmencita).

Tarces Nioclaksen jälkeläisistä mainittakoon 1991 syntynyt Noella’s A-pentue (emänä Bonnygiant’s Shalimar), josta narttu Noella’s As Times Go By sai 1993 pentueen Irlannin tuonti Gulliagh Noahin kanssa. Syntyneestä pentueesta uroksia Tarces Aron ja Apollo on käytetty jalostukseen. Nioclas oli myös hyvin menestyneen Fernmark Denebolan isä. Cameli Ectobiuksen monista jälkeläisistä menestyksekkäimmät olivat Merja Viertokankaan Merian-kenneliin 1990 syntyneet S-pennut (emänä Solstrand Regina Merian). Tarja Tammisalo käytti Ectobiusta Ruotsista tuotetulle nartulle Wolf Tone Viktoria, josta syntyneestä pentueesta Vendla-narttu on jatkanut sukua. Tarces Pamela (Brokenwheel Bos x Tarces Kohinoor) sai Ectobiuksen kanssa pentueen 1992, josta Xebec-uroksella on viisi pentuetta ja narttu Xenia Gelert on Taina Niemelän (ent. Pitkäkangas) Tinwhistle’s-kennelin kahden ensimmäisen pentueen emä.

Carel Wolf

Leena ja Pekka Hämäläinen hankkivat Carel Wolf-kenneliinsä kantanartun Anja ja Pauli Lihavaiselta Joensuusta. Amalieena oli Lihavaisten kantanartun Cathyn tyttärentytär, jonka isä oli Wolf Tone Gilling. Hämäläiset astuttivat Amalieenansa 1988 uroksella Liadhann Rathmullan ?Tarces Fridolf x Liadhann Lavinia (Wolf Tone Sean O’Casey x Killytobin Ritheann)?. Kotiin jäi narttu C.W. Cinderella, joka sai pentueen Hämäläisten tuontiuroksen Wolf Tone Ringin kanssa (Oelmühle Atlas Wolftone x Wolf Tone Mikaela). Pentueen ainokainen, narttu C.W. Fanni astutettiin Honeymer’s Johnny Boyn kanssa, ja tästä C.W. H-pentueesta kotiin jäänyt Hilma sai 1999 pentueen (CW I-pentue) Jaslane’s Action Heron kanssa. C.W. Heili sai pennut Ice Dane’s Arnoldin kanssa (CW J-pentue) ja Hilman toisen pentueen (CW K-pentue) isänä on Hämäläisten Ruotsin tuonti Wolf Tone Peter Brand. C.W. Hiskiä on käytetty Fernmark-kennelissä.

Carel Wolf-koirat ovat menestyneet hyvin näyttelyissä, kirkkaimpana saavutuksena on Carel Wolf Iinan BIS-voitto vuoden 2002 erikoisnäyttelyssä.

Falldale ja Fernmark

Pentti Suuronen aloitti kasvatustyön Falldale-kennelissä Englannista hankkimansa nartun Erindale Nanon kanssa. Nano sai kaksi pentuetta, molemmissa oli isänä Wild Isle Alpha Regulus (Wild Isle Warlock x Lilliput My Lady Lenore). Ensimmäisessä pentueessa oli hyviä näyttelytähtiä, ehkä kirkkain jäi Pentille itselleen, Funny Girl, mutta se ei saanut koskaan pentuja. Pentuesisar Fiona on Ulla af Heurlinin Fernmark-kennelin kantanarttu. Falldale Fiona sai Fernmark A-pentueen 1988, isänä oli Knighthood Hagbard-Knight (Wild Eagle Saxon-StClair x Wild Eagle Opal StClair). Kotiin jäivät nartut Alya ja Andromeda, Aldhafera meni “takaisin” Falldalekennelliin ja on jatkanut sukua siellä.

Alya sai pentueen, jossa isänä oli Tarces Nioclas. Kasvattajalle jäänyt narttu Denebola oli erittäin menestynyt ja on emä kahdelle pentueelle. Toisesta, 1997 syntyneestä F-pentueesta (isänä Beatus Arbiter) kotiin jäi narttu Fomalhaut, joka sai pentueen Carel Wolf Hiskin kanssa syksyllä 2000 (G-pentue). Fomalhautin toisessa pentueessa (H-pentue) isänä on Wolf Tone Peter Brand.

Brokenwheel

Kimmo Roms hankki kenneliinsä kantanartun Tapio Marinilta, Killytobin Banshee. Banshee sai kaikkiaan neljä pentuetta. Kahdessa ensimmäisessä isänä oli Wolf Tone Sean O’Casey. Näistä pennuista jalostukseen on käytetty uroksia Bison, Bos ja Bon-Bon, nartuista Beisa ja Bella-Donna. Bison löytyy Shashunka-koirien takaa, Bos-urosta on käytetty mm. Tarces- ja Koivutarhan kenneleissä.

Bansheen kolmannesta pentueesta (isänä Knighthood Jameson) syntyi mm. narttu Carpinella, joka omalta osaltaan on vaikuttanut paljon suomalaiseen irlisjalostukseen. Carpinella itse oli suuri näyttelytähti, joka mm. pokkasi itselleen kolmena peräkkäisenä vuonna erikoisnäyttelyn voiton. Carpinellan ensimmäisen pentueen isänä oli Saksasta tuotettu uros Zodwa v.d. Oelmühle (Zeno v.d. Oelmühle x Oelmühle Alison). Pentueesta käytettiin jatkoon peräti neljää narttua, Galinele ja Glorini Brokenwheel-kennelissä, Garnete Gogamagog’s-kennelissä ja Graziola Beatus-kennelissä. Glorini x Brokenwheel Eles-pentueesta on käytetty narttuja Lotus ja Lilie (Brokenwheel Z pentueen emä).

Carpinellan veli, pentueen ainokainen uros Cirmo on Minna Kankaanpää-Niukkasen (ent. Hirvonen) Wolf’s Touch kennelin A-pentueen isä (emänä USA:n tuonti Fitzarran Bodieve). Brokenwheelin alkuaikojen kasvateista maininnan arvoinen lienee vielä 1990 syntynyt F-pentue (Brokenwheel Bon-Bon x Knighthood Blooming Beatrice), josta narttu Faida-Hood on Beatus A-pentueen emä.

1993 Brokenwheel-kenneliin tuli uusi narttu Saksasta, Edrina v.d. Oelmühle (Olov v.d. Oelmühle x Oona v.d. Oelmühle). Edrinan ensimmäisen pentueen isänä oli Hardy od Švejka (Zimba v.d. Oelmühle x Calla od Švejka). Syntyneestä O-pentueesta jalostukseen on käytetty uroksia Oniz sekä Orchis. Edrinan toisen pentueen isänä oli Wolf’s Touch Angus. Tästä U-pentueesta narttu Urtica sai kesällä 1999 syntyneen Brokenwheel A-pentueen. Onizin ja Wolf’s Touch Baronessan (Beatus Arbiter x Fitzarran Bodieve) Brokenwheel B-pentue on näyttelyissä erittäin hyvin menestynyt. B. Barbe on toistaiseksi jatkanut sukua.

90-luvun puolivälissä Kimmo tuotti Saksasta Suomeen yllä mainitun uroksen Hardy od Švejka. Hardylla oli kaikkiaan kymmenen pentuetta, joissa on 68 pentua. Brokenwheel-kennelissä on syntynyt viisi pentuetta ja lisäksi Hardya ovat käyttäneet Gogamagog’s, Tarces, Shashunka ja Wonderwolf. Menestyneimmät jälkeläiset ovat olleet Gogamagog’s Lady in Black ja Kiss of Kismet, Shashunka Donil sekä Brokenwheel Oniz ja Orchis. Nykyisistä koirista Hardyn perimää kantavat Brokenwheel A-, B- ja Z-pentueet sekä niiden tätä kirjoitettaessa hyvin nuoret jälkeläiset D- ja E-pentueet sekä Gogamagog’s O-, P-, S- ja U-pentueet.

Gogamagog’s

Leena ja Jari Hietalan Gogamagog’s-kennelin kasvatustyö perustuu osittain Brokenwheel Carpinellaan ja sen jälkeläisiin. Carpinellan toisen pentueen isänä oli Godewind vom Äquator. Tästä pentueesta syntynyt narttu Ingenious Imp on 1997 syntyneen M-pentueen emä (isänä Honeymer’s Lancelot). Carpinellan kolmannen pentueen isänä on Honeymer’s Imperator ja tämän pentueen Jo-Jargonelle on N-pentueen emä. Brokenwheel Garneten toisen pentueen isänä oli Hardy od Švejka, ja tästä syntynyt Gogamagog’s Kiss of Kismet oli hyvin näyttelykehissä menestynyt koira. Kiss of Kismet sai pentueen syksyllä 1999 P-pentueen (isänä Gogamagog’s Mystic Sign).

Hietalat hankkivat uuden nartun Saksasta, Sunshine v.d. Oelmühle (Gulliagh Leander x Ziporette v.d. Oelmühle). Sunshinen ensimmäisen pentueen isänä oli myös Hardy, ja kotiin jäänyt narttu Lady in Black on Gogamagog’s O-pentueen emä (isänä Gogamagog’s Mind Games).

M-pentueesta narttu My Morning Sun sai 2000 Q-pentueen, jossa isänä oli J. Action Hero. Quaint Lady on jo jatkanut sukua. G’s No One Like Me sai R-pentueen (isänä Bokra Navajo) 2002. G’s Ob-La-Di sai 2002 S-pentueen, jossa isänä on Nutstown Finnbarr.

Gogamagog’s-kennelille myönnettiin Vuolasvirta palkinto 2001. Kennelistä on vuosien saatossa tullut monia valioita ja myös suurten näyttelyiden voittajakoiria.

Powder Horn

Päivi Kukkosen ja Markku Mähösen kasvatustyön perustana on ollut aikuisten/nuorten aikuisten tuontikoirien käyttö. Ensimmäinen Powder Horn pentue syntyi jo 1989, mutta kunnolla he pääsivät vauhtiin vasta 1992, kun täysikasvuisena Hollannista tuotettu narttu Declaration of Love v. Duke’s Paradijs sai pentueen Solstrand Tauruksen kanssa. Tästä E-pentueesta jalostukseen on käytetty narttuja Eire Fallon, Eileen Fionnan ja Erinna O’Horn. Declaration sai Suomessa vielä toisenkin pentueen, isänä oli Godewind vom Äquator. Syntyneestä F-pentueesta narttu Faerie O’Horn on O-pentueen emä (isänä Bonviant v.d. Oelmühle).

Narttu Powder Horn Erinna O’Horn asusti jonkin aikaa Hollannissa ja sai pentueen Wolf Tone John Fogertyn kanssa. Tästä pentueesta narttu Ruby Wax v. Duke’s Paradijs tuli Suomeen ja menestyi hyvin kotimaisissa kehissä. Ruby sai yhden pentueen, joka on myöhemmin jatkanut linjaa Suomessa. Kennelille myönnettiin Vuolasvirta palkinto vuonna 2001.

Uusia kasvattajia

1990-luvun uusista kasvattajista mainittakoon 1994 ensimmäisen pentueensa kasvattanut Puttan Beatus-kennel. A-pentueen emä oli Brokenwheel Faida-Hood, isä Sunnyboy v.d. Oelmühle. Uros Arbiteria on käytetty mm. Fernmark ja Wolf’s Touch-kenneleissä, narttu Angelita jatkoi sukua Ruotsissa Knighthood-kennelissä. Beatus B-pentue syntyi 1995 (Honeymer’s Imperator x Brokenwheel Graziola), josta narttu Bi-Colorilla on kaksi pentuetta. D-pentueen isänä on Beatus Arbiter ja E-pentueen isänä on Sandhill v.d. Oelmühle. Dux-urosta on käytetty jalostukseen Suomessa ja Deus-urosta Ruotsissa. Beatus Esca synnytti 2002 F-pentueen, jonka isänä on Knighthood Hilding.

Vuosikymmenen puolivälissä Imatralla Iivaristen Jaslane’s-kennelin A-pentue näki päivänvalon. Pentueen emänä oli hollantilainen Pennie-Lane Fionnmae ja isänä Magnificent Troy Fionnmae. Uros Action Hero tunnetaan sekä rodun parissa että muutenkin, koiralla on huikea näyttelyura takanaan. Hero on Jaslane’s B- ja C-pentueiden isä. Sen lisäksi Heroa ovat käyttäneet myös Tinwhistle’s, Carel Wolf, Gogamagog’s sekä Savolaisen Wolfmannkennel. Jaslane’s B-pentueen emä on Honeymer’s Jasmine Flower, erittäin hyvin näyttelyissä menestynyt koira. B-pentue niitti myös kultaa ja kunniaa, ehkä parhaiten muistetaan kasvattajille jäänyt narttu Beloved Dearly sekä uros Bogeyman Bill. C-pentueen emä on Honeymer’s Leonora. Jaslane’s-kennelillä on monta hienoa sijoitusta BIS kehissä sekä kasvattaja- että jälkeläisryhmien kanssa. Beloved Dearly on D-pentueen emä (isänä Nutstown Finnbarr) ja Cinderella puolestaan E-pentueen emä (isänä Liam Og of Nutstown).

Tuula & Harri Savolaisen Wolfmann-kennel sai uuden kantanartun Irlannista tuotetusta, Vuoden Irlanninsusikoiratittelin 1995 saaneesta Bearnabui Justinesta, joka sai kahden nartun pentueen 1997 Merian Vikingin kanssa. Molemmat nartut, Inishmore ja Inishtrahull ovat jatkaneet sukua, Inishmore on K-pentueen emä, josta W. Kerrygold sai L-pentueen Liam Og of Nutstownin kanssa. Inishtrahull on Wolfmann M-pentueen emä.

Taina Niemelä hankki Tinwhistle’s-kenneliin uuden kantanartun Englannista, Ainsea Saara Tinwhistle. Saara oli menestyksekäs näyttelytähti, mm. erikoisnäyttelyn BIS-koira 2000. Saaran ensimmäisen pentueen isänä oli Knighthood Murdock (Cormac’s Sky Walker x Beatus Angelita) ja kotiin jäi narttu Peggy Sue, joka myös on pokannut monet pokaalit itselleen. Peggy Suen ensimmäisen pentueen isänä on Honeymer’s Jolly Jumper, toisen pentueen Ballyphelan Bran Beag ja kolmannen pentueen isänä on tuontiuros Norjasta Cormac’s Axe.

Riitta Lehto-Nevalan ja Martti Nevalan Riverwolf-kennel on yksi harvoja Pohjois-Suomessa olevia irliskenneleitä. Nykyisten Riverwolf-koirien perusta on 1988 syntynyt Koivutarhan Kersti (Brokenwheel Bos x Pir-Pauken Xola), joka astutettiin Ruotsin tuonnilla Vargtassen’s Warren. Tästä pentueesta syntynyt Sirlanda’s Sunshine astutettiin Bokra Gesturella, josta pentueesta jatkoa ovat synnyttäneet nartut Solid Gold ja Sunny and Windy. Molempien pentueiden isänä on Gwendelly’s Hunterriverwolf (Ice Dane’s Arnold x Gwendelly’s Gladys-Glance), tuloksena Riverwolf Vanilla Sky sekä R-pentueellinen eri whiskien nimiä kantavia koiria.

Tässä mainittujen lisäksi meillä on monia yhden tai parin-kolmen pentueen kasvattajia, joiden kohdalla vasta aika näyttää, mikä merkitys näillä koirilla on rodun jatkuvuuden kannalta.

Paras linja?

Mietittäessä suomalaisia irlislinjoja pidemmällä aikavälillä, nousevat yhden linja koirat ylitse muiden. Tapio Marin toi vuonna 1978 Irlannista nartun Marion of Nendrum. Sen ensimmäisestä pentueesta (isänä Eaglescrag Viking) narttu Killytobin Rosabel oli ensimmäinen suomalainen KANS MVA tässä rodussa. Rosabelin pentuesisar Roshindubh teki tyttärensä Killytobin Bansheen kanssa eräänlaista harvinaista historiaa erikoisnäyttelyssä vuonna 1990, kun tytär ja äiti köpsöttelivät peräkanaa veteraaniluokassa. Tytär Banshee oli näyttelyn BIS-koira sinä päivänä. Killytobin Bansheen tytär Brokenwheel Carpinella on Suomen kautta aikojen menestyksekkäin irlisnarttu. Carpinella voitti erikoisnäyttelyn kolme kertaa mahanahan roikkuessa vuosi vuodelta enemmän ja enemmän, kun Nella teki comebackin uuden pentueen jälkeen. Lisäksi Nella voitti useilla rotuspesialisteilla, jotka kävivät arvostelemassa Suomessa. Nellalla oli monta kaunista jälkeläistä, joista Gogamagog’s Jo-Jenneting voitti erikoinäyttelyn 1999. Nellan yksi tyttärentytär Gogamagog’s Kiss of Kismet on KANS MVA ja voitti erikoisnäyttelyn 1998. Yksi tyttärentytär Beatus Bi-Color on puolestaan ensimmäinen suomalainen Maailmanvoittaja tässä rodussa, Helsingissä 1998 pidetyn näyttelyn ROP-koira. Tämän linjan menestystä ovat jatkaneet mm. Bi-Colorin poika Beatus Dux ja Carpinellan tyttärentyttärentytär Gogamagog’s Quiant Lady. Tällä hetkellä nuorinta menestyksen polvea edustaa Beatus Flamma, joka on suoraan alenevassa narttulinjassa 7. polven jälkeläinen Marion of Nendrumille.

Jonkun mielestä varmaan kirjoittajalla on oma irliksen näköinen lehmä ojassa, mutta tosiasiat ovat tosiasioita. Mikään muu linja ei ole pystynyt tuottamaan (ainakaan toistaiseksi) Suomessa vastaavaa määrää laadukkaita irliksiä niin monen sukupolven aikana.

Kirsu kohti tulevaisuutta

Riemastuttavin muutos suomalaisessa irliskannassa sen historian aikana on ollut, että nykyään parhaat koiramme kestävät hyvin kansainvälisen vertailun. Toki kärkikoiria voisi olla enemmän ja laatu on irliksissäkin helposti kadotettava luonnonvara. Valitettavasti laatuhaarukka yhä edelleen on kovin leveä. Huippuhyvien rinnalla näkee myös jopa epätyypillisiä yksilöitä. Suhteellisen vähäisten rekisteröintien johdosta jalostusyksilöiden määrä rodussamme on huolestuttavan alhainen. Tätä trendiä ei kohenna se, että mielestäni meillä on “hukattu” jalostusmateriaalia holtittomasti vuosien saatossa. Laadukkaista, hyväsukuisista vanhemmista on syntynyt jälkeläisiä, jotka ovat selvästi vanhempiensa alapuolella. Ulkomuotojalostuksessa oikean rotutyypin vaalimisen pitäisi olla kaikkien meidän kasvattajien päämäärä numero yksi. Toivottavasti me kaikki kasvattajat rakastamme rotuamme niin paljon, että epäonnistumisista ja takapakeista huolimatta jaksamme yrittää parhaamme. Ihan vaan irlisten vuoksi.

Outi Piisi-Putta

(Kirjoitus on päivitetty ja lyhennetty versio Irlanninsusikoira 1/2001-lehdessä olleesta artikkelista.)

irlanninsusikoira5